Kiireinen loppukevät ja tentit

Pitkän pääsiäisloman jälkeen alkoi tiukka viimeinen kuukausi luentoja, kurssiretkiä, esseenpalautuksia ja seminaareja, jonka jälkeen oli viikon lukuloma ja kaukaisuudessa mörköinä häämöttäneet tentit. Stressi yritti väkisin pyrkiä pintaan vaikka vastaan yritin taistella. Asiaa ei yhtään auttanut se, että täällä tuntuu olevan melkoinen joukkohysteria tenttiviikoista. Suosikki puheenaihe on, joko oot alottanu lukemaan tentteihin ja pelottaako ja montako tenttiä sulla on. Sitten kun kertoo että neljä niin saa kauhisteluja... Koko homma muistuttaa enemmän lukion ylioppilaskirjoituksia kuin yliopiston tenttejä. Syynä voi olla ensinnäkin se, että aivan kaikilla on tentit samaan aikaan, siis kolmen viikon aikana. Ja silloin on koko lukukauden kaikki tentit. Siis, vaikka kurssi olisi loppunut jo maaliskuussa, tentti on vasta toukokuun lopulla. Melkoisen ärsyttävää... Tenttiviikkojen aikana ei siis ole mitään muuta, ja niitä edeltää viikon mittainen luentovapaa lukuviikko. Tässä on jo mukavasti joukkohysterian ainekset. Kirjaston aukioloajat on myös pidennetty tenttien lähestyessä aamukahteen yöllä ja kampus on täynnä julisteita, jotka muistuttavat syömisestä, juomisesta ja nukkumisesta. Siis, mitä?! Ihme touhua, ei voi muuta sanoa. Tietenkin, osa hysteriaa voi johtua siitä, että uusiminen on täällä tehty huomattavasti vaikeammaksi kuin kotiyliopistossani. Kun Jyväskylässä voin mahdollisen hylsyn saatuani mennä parin viikon päästä uusintatenttiin hyvin helposti ja yksinkertaisesti, ja saatan saada vielä toisenkin uusintatenttimahdollisuuden (ei sillä että olisin tarvinnut :D), jonka jälkeen voin uusia tentin vielä kaksi kertaa vuodessa olevina uusintatenttipäivinä, niin täällä on uusintatenttimahdollisuus vain elokuussa, ja siitä täytyy maksaa. Kyllä se varmaan kannustavampi systeemi on kuin Suomessa, mutta myös varsin stressaava. Täällä alasta ja yliopistosta riippuen voi olla myös arvosanarajoja siihen, pääseekö seuraavalle vuodelle vai ei. Kuulin, että biologiassa entinen 12 raja Honor´s projectille oli poistettu, koska liian monet eivät tätä rajaa läpäisseet. Arvostelu asteikko täällä on siis 1-20 ja 9 on läpäisyn raja. Korkeampia rajoja voi kuitenkin olla, jos mielii opintojaan jatkaa. Muutenkin systeemi on minulle tutusta erilainen niin, että täällä opiskellaan yleensä neljä vuotta, joista viimeisenä tehdään projektityö, joka vastaa laajuudessaan enemmän maisterintyötä kuin kandidaatin tutkielmaa. Tästä voi sitten jatkaa vuoden mittaiseen maisterin tutkintoon tai jopa hypätä suoraan jatko-opintoihin väitöskirjaa tekemään, mutta suurin osa ilmeisesti päättää opintonsa tähän.

Yksi mukava ja innostava asia viimeisillä opiskeluviikoilla oli se, että toisella käynnissä olevista kursseistani, Animals in Captivity kurssilla oli jopa neljä retkeä, joista yhdelle en päässyt. Kävin maitotilalla (joka teki myös jäätelöä), opaskoirien koulutuskeskuksessa, sikatilalla ja Blair Drummondin Safari parkissa. Luomutilan visiitti jäi kiireiden vuoksi käymättä. Kaikki retket oli ilmeisesti ulkopuolisen rahoittajan maksamia, vain Safari parkista täytyi maksaa 10 punnan omakustanne maksu. Kaikki olivat hienoja ja myös kurssin aiheeseen, eläinten hyvinvointiin, erilaista näkökulmaa tuovia retkiä, joista jokaisesta varmasti jokaiselle jotain jäi käteen. Minulle retket olivat myös hieno mahdollisuus päästä käymään Aberdeenin ulkopuolella, jopa Stirlingissä asti Safari parkin visiitillä.

Blair Drummondin lemurit otti rennosti.

Simpanssisaarta ihasteltiin veneestä tarpeellisten kalterien takaa. Johtava uros käyttäytyi suojelevasti laumaansa kohti mm. heittelemällä maapaukkuja ja kiviä venettä kohti.

Merileijonien esitys oli hieno ja kouluttaja kertoi koulutusmetodeistaan, eläinten kouluttaminen kun oli yksi kurssimme aiheista.

Näimme kolme eri lintuesitystä tornipöllön, haukan (en muista mikä) ja kuvassa olevan kotkan kanssa.

Elefanteille oli rakennettu uusi talo, ja erittäin omistautunut hoitaja kertoi mm. sen suunnittelusta ja kuinka eläimille rakennettiin virikkeitä.

Hektisiä viimeisiä viikkoja maustoivat myös monet tapahtumat. Yhtenä perjantaina skippasin viimeisen luennon  päästäkseni yliopiston Malt Whisky Societyn järjestämään Whisky festivaaliin. Iltäpäivä kahdesta ilta kahdeksaan viskien maistelua pienen naposteltavan kera hyvässä seurassa. Mikäs siinä. Ongelma oli lähinnä se, että kahdeksan punnan lipulla sai liikaakin maistiaisia, kun kaikki näytteille asettajat eivät vaatineet ainuttakaan 12 poletista jonka lipulla sai. Muuten hinnat vaihtelivat viskistä riippuen yhdestä neljään polettiin. Mutta, hauska kokemus. Kyllä siinä tuli myös mm. suklaa-appelsiinin makuista viskiä maisteltua.

Toinen mieleenpainunut kokemus oli International Societyn järjestämä International Ball eli tanssiaiset, jotka itse asiassa olivat ruokailu ja aina yhtä ratkiriemukas ceilidh eli perinteisiä skottitansseja livebändin säestyksellä. Asiaan kuuluen tapahtumaan sai myös laittautua, mikä on lähes yhtä mukavaa kuin itse tapahtuma.

Yhtenä pitkänä viikonloppuna tulivat vanhempanikin käymään täällä Aberdeenissa. Katsastimme perusnähtävyyksiä täällä, kuten yliopiston vanhoja rakennuksia ja rantaa sekä kävimme 45 minuutin bussimatkan päässä olevan Crathes linnan puutarhoineen. Kävin samaisessa linnassa myös juuri viime viikolla  Suomalaisen ystäväni vieraillessa täällä (myöhemmin kuvia tästä vierailusta). Molemmilla kerroilla tykkäsin kyllä paljon sekä linnasta että puutarhasta ja myös linnan metsäisistä tiluksista. Kävimme myös Aberdeenin museoista Maritime eli merenkäynti museossa ja taidemuseossa. Molemmat melko pieniä, mutta kiinnostuksesta riippuen käymisen arvoisia paikkoja, ja myös ilmaisia. Merenkäyntimuseossa on paljon täällä tärkeään öljynporaukseen liittyvää materiaalia. Siellä sain tietää mm. että Aberdeenissa on Iso-Britannian suurin multimiljonääritiheys (suurempi kuin Lontoossakin), johtuen juuri öljyn rikastavasta (ja kallistavasta) vaikutuksesta.

Ensimmäinen havainto köllöttelevistä hylkeistä Don-joen luonnonsuojelualueella!

Crathes linna puupuutarhasta käsin toukokuun alussa.

Harmaa haikaran usein näkee Seaton puiston joen mutkassa. 

Seaton park oli myös täynnä narsisseja toukokuun alussa.

Biologian laitoksen Botanical garden alkoi kukoistamaan keväällä. 

King´s College keväisenä iltana.

Minä viimeisenä jousiammunta harjoituskertana. Oikein mukava uusi harrastus! Saa nähdä jatkanko vielä Suomessa. Olisi hauska ainakin jossain vaiheessa taas yrittää.

Brig of Balgownie lähellä Hilheadia. Yksi Euroopan vanhimpia siltoja.

Lukuviikko sujui suurelta osin lukemisen parissa, kun en missään vaiheessa kovin suuresti vapaa-aikaani opiskeluun aiemmin tuhlannut. Ensimmäinen tentti olikin hyvin hermostuttava johtuen myös täkäläisten erilaisista systeemeistä. Ohjeita löytyi vaikka millä mitalla ja mm. nimi piti vastausvihkoon kirjoittaa niin, että se taitettiin piiloon, jotta naamakerroin ei tarkastajan antamaan arvosanaan voisi vaikuttaa. Ja pahimmillaan kolme esseetä piti kirjoittaa kahdessa tunnissa. Etukäteen jännitin eniten ehkä juuri ajan puutetta, kun Suomessa olen tottunut ruhtinaaliseen neljän tunnin tenttiaikaan, josta monesti tosin olen vain puolet käyttänyt. Nyt ylimääräistä aikaa ei juurikaan ollut, mutta toivon mukaan kaikista tenteistäni selvisin... tuloksia ei ole vielä tullut. Tenteissä oli myös sallittua käyttää sanakirjaa, mikä oli hermostuneessa tilanteessa ainakin minulle tarpeellinen muutamissa tapauksissa.

Tenttien jälkeen oli aika sanoa pikkuhiljaa hyvästit Erasmus kavereille, kävin Orkneyn ja Shetlannin saarilla tsekkiläisen ystäväni kanssa ja suomalainen ystäväni tuli viikoksi käymään täällä. Näistä myöhemmin lisää. Asustelenkin tämän kesän täällä Aberdeenissa poikaystäväni kanssa mm. Jyväskylän elokuun kirjatenttiin lukien.